Suomen koulutusjärjestelmä on ollut kansallinen menestystarina. Kuulemme usein niin suomalaisten nuorten kuin vanhempienkin sukupolvien hyvistä tuloksista oppimisen kansainvälisissä vertailuissa. Myös Suomen koulutusjärjestelmän ominaispiirteitä, kuten luottamusta, opettajien vankkaa ammattitaitoa ja jatkuvaa kehitystä, on ylistetty laajalti. Koulutusjärjestelmällämme on vahva perusta, mutta sen kehittämistä on jatkettava alati muuttuvassa ja digitalisoituvassa maailmassa.
Tutustuessaan suomalaiseen koulutusjärjestelmään kansainväliset vieraat törmäävät käsitteeseen, joka on kaikessa arkisuudessaan koulutuksen kannalta ehdottoman tärkeä. Tuo käsite on luottamus. Suomessa opettajien luotetaan noudattavan kansallisten opetussuunnitelmien perusteita. Oppimistuloksia tietenkin arvioidaan, mutta ainoastaan kansallisen viranomaisen tekemien pistokokeiden kautta. Lisäksi oppimis- ja opetuspalveluita järjestävät tahot arvioivat itse toimintojaan. Näin varmistetaan, että arviointi kytkeytyy vahvasti opetuksen kehittämiseen.
Luottamuksen ylläpitäminen edellyttää hyviä ja päteviä opettajia. Suomessa opettajilla on maisteritason tutkinto, ja ammatti on suosittu ja arvostettu. Hyvä opettajakoulutus luo perustan kehityskeskeiselle opetukselle, jossa korostetaan opettajien autonomista asemaa eli heidän laajoja vapauksiaan suunnitella ja päättää opetustoiminnan toteutuksesta opetussuunnitelman puitteissa.
Yhdenmukainen koulutusjärjestelmä tukee tasa-arvoa
Suomessa myös erilaiset koulutuksen järjestäjät saavat toimia varsin itsenäisesti. Kansalliset opetussuunnitelmien perusteet ja tutkintovaatimukset muodostavat opetuksen ja koulutuksen viitekehykset, mutta niiden soveltamisesta voidaan päättää paikallisesti. Toisaalta opetuksen järjestäminen vaatii kehityskeskeistä lähestymistapaa, jota tuetaan kansallisella tasolla. Valtionhallinnon ja paikallisten toimijoiden välinen vuorovaikutus ei perustu ylhäältä alaspäin tuleviin määräyksiin vaan vuoropuheluun, yhteistoimintaan ja verkostoihin.
Tasa-arvon ja syrjimättömyyden korostaminen on ollut olennainen osa suomalaista koulutusajattelua. Koulutus on maksutonta, ja oppijoiden erilaisia oppimispolkuja tuetaan monilla tavoin. Suomen koulutusjärjestelmä on lisäksi erittäin yhdenmukainen ja mahdollistaa joustavat siirtymät erilaisten koulutusmuotojen välillä. Myös se, ettei Suomessa ole koulutuksellisia umpikujia, luo tukevan perustan elinikäiselle oppimiselle.
Koulutus systeemisenä kokonaisuutena
Koulutuksen näkökulmasta Suomen tilanne on monilla tavoin hyvä tai jopa erinomainen, mutta haasteitakin on havaittavissa. PISA-tutkimusten mittaamat oppimistulokset ovat alkaneet heikentyä. Myös koulutustason nousu on pysähtynyt, mikä näkyy yliopistosta valmistuvien opiskelijoiden verrattain vähäisenä määränä. Rahoitusleikkaukset ovat lisäksi osaltaan hankaloittaneet koulutusalan toimintaa, minkä lisäksi lasten ja nuorten keskuudessa esiintyy hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyvää oireilua.
Vaikka nämä haasteet vaikuttavatkin erillisiltä, ratkaisuja niihin tulisi etsiä kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Oppiminen, hyvinvointi ja halu kehittää itseään nivoutuvat tiiviisti toisiinsa. Nykypäivän koulumaailmassa työ ja kehitystoiminta painottuvat yhteisöllisyyteen, joten asianomaisten tahojen on ohjattava toimintaansa aiempaa vuorovaikutteisemmin keinoin.
Esimerkkejä uusista keinoista ovat yhteiskehittämismallit sekä valmennus- ja kehityskeskeinen johtaminen. Ne parantavat koulujen ja oppilaitosten mahdollisuuksia vastata muuttuviin oppimiseen, tukeen ja hyvinvointiin liittyviin tarpeisiin.
Koulutusjärjestelmästä oppimisjärjestelmään
Työelämän murros ja digitalisaatio ovat myös asettaneet omat merkittävät haasteensa koulutusjärjestelmälle ja elinikäiselle oppimiselle. Meidän on selvitettävä, miten taataan se, että kaikilla on tasaveroiset mahdollisuudet osaamisen hankkimiseen digitalisoituvassa maailmassa.
Muiden vaikutusten ohella digitalisaatio muuttaa myös tapoja, joilla osaamista hankitaan. Jatkossa osaamista kartutetaan mitä moninaisemmista lähteistä, kuten työstä, arkielämästä, harrastuksista ja verkkoympäristöistä. Digitaaliset ratkaisut tarjoavat uusia mahdollisuuksia osaamisen tunnistamiseen.
Tässä suhteessa meidän olisi hyvä pohtia perinteisen muodollisen koulutuksen roolia laajemmassa osaamisen kehittämisen ja jatkuvan oppimisen kehyksessä. Yksi tulevaisuuden koulutusjärjestelmän rooleista voi olla toimia mahdollistavana alustana, joka esimerkiksi tuo yhteen erilaisia toimijoita ja luo puitteet oppimisen ja osaamisen yhteiskehittämiselle.
Suomen koulutusjärjestelmällä on edessään haasteita, mutta myös monenlaisia mahdollisuuksia. Koska perusteet on rakennettu kunnolla, eteenpäin pääsee myös pienillä askeleilla. Oppimisen ja koulutuksen kehittäminen on erilaisten toimijoiden yhteinen taival. Näin voimme luoda kaikille edellytykset oppimiseen, osaamisen kehittämiseen ja elämiseen.
on Opetushallituksen pääjohtaja. Hän on entinen liikenne- ja viestintäministeri, opetusministeri ja kansanedustaja. Hän on toiminut myös Yleisradion johtajana.